Ero sivun ”Olli Lindholm” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p luokka |
|||
Rivi 69: | Rivi 69: | ||
{{AAKKOSTUS:Lindholm, Olli}} |
{{AAKKOSTUS:Lindholm, Olli}} |
||
[[Luokka: |
[[Luokka:Yön jäsenet]] |
||
[[Luokka:Suomalaiset kitaristit]] |
[[Luokka:Suomalaiset kitaristit]] |
||
[[Luokka:Suomalaiset rocklaulajat]] |
[[Luokka:Suomalaiset rocklaulajat]] |
Versio 30. lokakuuta 2013 kello 17.11
Olli Lindholm | |
---|---|
[[Tiedosto:|250px|]] | |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 19. maaliskuuta 1964 |
Ammatti | muusikko |
Muusikko | |
Aktiivisena | 1981– |
Tyylilajit |
rock suomirock |
Soittimet | laulu |
Yhtyeet |
Yö Appendix |
Levy-yhtiöt | Poko Rekords |
Aiheesta muualla | |
www.ollilindholm.fi | |
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
Olli Ilari Lindholm (s. 19. maaliskuuta 1964 Pori) on ollut Yö-yhtyeen laulaja Yön perustamisesta vuodesta 1981 lähtien sekä ajoittain kitaristina. Hän on ainoa Yön alkuperäisjäsenistä, joka vielä kuuluu yhtyeeseen.
Elämä ja ura
1980-luvulla Olli Lindholm lauloi ja soitti kitaraa Appendix-yhtyeessä. Porista Lindholm muutti Tampereelle 1986. Vuonna 2000 hän julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa nimeltään Voima. Hän on myös toisena laulajana Nuoret Vihaiset Miehet -yhtyeen kappaleessa Patasydän, joka on jääkiekkojoukkue Porin Ässien kannatuslaulu.
Lindholm on naimisissa ja hänellä on kaksi lasta. Hän on nykyisin absolutisti. Lindholm on toiminut myös taksikuskina ja siivousyrityksessä työnjohtajana. Nykyisin hän työskentelee tamperelaisella kuntosalilla.[1]
Lindholm voitti Iskelmä-Finlandia-palkinnon Tapsan Tahdit- tapahtumassa Nokialla 2008. Palkinnon rahallinen arvo oli 10 000 euroa. Lindholmin vastaehdokkaina olivat Muska, Maarit, Timo Rautiainen ja Hanna Pakarinen. Valitsijana toimi Juhani Merimaa, joka perusteli valintaansa sillä, että näistä laulajista Lindholm on jättänyt pysyvimmän jäljen suomalaiseen iskelmäkenttään. Palkinnon ojensi valtiovarainministeri Jyrki Katainen. Lindholm oli Juhani Merimaan lisäksi myös yleisön suosikki palkinnon saajaksi.lähde? Lindholm myös esiintyi vuoden 2009 Iskelmä-Finlandia-gaalassa ja antoi palkinnon eteenpäin Charles Plogmanille.lähde? Lindholm toimi Idols-laulukilpailun vierailevana tuomarina Helsingin koelauluissa keväällä 2011[2].
Diskografia
Sooloalbumit
- Voima (2000, POKOCD 231, Poko Rekords)
- Maailma on kaunis (8. syyskuuta 2010, Ratas Music)
- Nukku-Matti ja Herra Kuu (18. huhtikuuta 2012, EMI Finland)
- Pikku G:n levyllä Suora Lähetys kappaleessa Jake.
Yö
- Varietee (1983) Myyntimäärä: 84 000 kultalevy, platinalevy
- Nuorallatanssija (1984) Myyntimäärä: 49 000 kultalevy
- Myrskyn jälkeen (1985)
- Äänet (1986)
- Lanka palaa (1988)
- Toinen puoliaika (1989)
- Antaa soittaa (1991)
- Tänä yönä (1992)
- Kymmenes kevät (1993)
- Hyviä vuosia (1994)
- Satelliitti (1996) kultalevy
- Pirstaleet (1997)
- 13. Yö (1999)
- Valo (2000)
- Rakkaus on lumivalkoinen (21. helmikuuta 2003) Myyntimäärä: 137 000 kultalevy, platinalevy, tuplaplatina, multiplatina
- Kuolematon (16. helmikuuta 2005) kultalevy, platinalevy, tuplaplatina
- Valtakunta (29. elokuuta 2007) kultalevy, platinalevy
- Loisto (9. syyskuuta 2009) kultalevy, platinalevy
- Pelko ja rakkaus (9. marraskuuta 2012) kultalevy, platinalevy
Katso myös
Lähteet
- ↑ Lindholm, Olli & Rantanen, Ilpo: Yhden Yön tarina. Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-28233-2.
- ↑ Rantanen, Ilpo & Lindholm, Olli (koonneet): Likaiset legendat: 30 vuotta Yötä. Helsinki: Siltala, 2011. ISBN 978-952-234-072-6.
Aiheesta muualla
- Kotisivu.
- Olli Lindholmin oppivuodet. Ylen Elävä arkisto.
- Tommi Nieminen: Mammutti. Image 5-6/2006.
- Hannu Kinnunen: Kuumakalle Olli Lindholm muuttui sovittelijaksi. Yle Lahti 15.12.2012.