Olli Lindholm

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 16. helmikuuta 2019 kello 00.21 käyttäjän 83.245.238.218 (keskustelu) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Olli Lindholm
Olli Lindholm esiintymässä Porin 450-vuotisjuhlakonsertissa 2008.
Olli Lindholm esiintymässä Porin 450-vuotisjuhlakonsertissa 2008.
Henkilötiedot
Syntynyt19. maaliskuuta 1964
Pori
Kuollut11. tai 12. helmikuuta 2019[1][2]
(54 vuotta)
Tampere
Muusikko
Aktiivisena 1981–2019
Tyylilajit rock
suomirock
Soittimet laulu, kitara
Yhtyeet Yö
Appendix
Levy-yhtiöt Poko Rekords
Palkinnot

Erikois-Emma 2003
Iskelmä-Finlandia 2008

Aiheesta muualla
www.ollilindholm.fi

Olli Ilari Lindholm (19. maaliskuuta 1964 Pori – 11. tai 12. helmikuuta 2019 Tampere[1][2]) oli Yö-yhtyeen laulaja yhtyeen perustamisesta vuonna 1981 lähtien kuolemaansa vuonna 2019 asti. Lindholm oli Yön viimeisen kokoonpanon ainoa alkuperäisjäsen. Ajoittain hän toimi myös kitaristina ja lauluntekijänä. Lindholm oli mukana televisiosarjoissa Idols, The Voice of Finland ja Vain elämää. Hän oli Suomen tunnetuimpia Porin Ässien kannattajia ja teki joukkueen kanssa usein yhteistyötä. Lindholm palkittiin Erikois-Emmalla (2003) ja Iskelmä-Finlandialla (2008).

Elämäkerta

Lindholm aloitti muusikkouransa 16-vuotiaana vuoden 1980 keväällä Ulvilassa hard rockia soittaneessa The Tamibandissa. Hän perusti yhdessä muiden porilaisten punkkareiden kanssa Läikkä-nimisen pienlehden. Seuraava yhtye oli nimeltään Rawness, jota seurasi The Beautyboys -niminen kokoonpano. Sen jälkeen Lindholm oli perustamassa T.T. Salonen Judas Bandia. Lindholm alkoi ottaa kitaratunteja, tapasi Jussi Hakulisen ja liittyi STRIX-nimiseen bändiin laulajaksi Hakulisen tilalle. Vuonna 1981 STRIX sijoittui Rock SM -kisojen Porin aluekarsinnassa kolmanneksi ja seuraavana vuonna 1982, jo nimellä Yö, voitti samaiset aluekarsinnat ja pääsi loppukilpailuun sijoittuen kolmanneksi. Sen myötä Yö sai levytyssopimuksen ja julkaisi ”Likaiset legendat I” -singlen ja vuonna 1983 Varietee-albumin.[3] Vuonna 1982 Olli Lindholm lauloi ja soitti kitaraa myös Appendix-yhtyeessä. Hän muutti Porista Tampereelle vuonna 1986. Vuonna 2000 hän julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa nimeltään Voima.

Lindholm toimi keväällä 2011 Idols-laulukilpailussa Helsingin koelaulujen vierailevana tuomarina.[4] Vuonna 2015 hän aloitti The Voice of Finlandin tähtivalmentajana,[5] ja keväällä 2017 hän oli mukana Vain elämää -televisiosarjan 6. tuotantokaudella.

Lindholm oli toisena laulajana Nuoret Vihaiset Miehet -yhtyeen kappaleessa ”Patasydän”, joka on jääkiekkojoukkue Porin Ässien kannatuslaulu. Lindholm tunnettiin jääkiekkoseura Porin Ässien mahdollisesti tunnetuimpana kannattajana. Hän esitti usein seuran kotiotteluissa Maamme-laulun, ja vuonna 2013 hän oli pääesiintyjä Ässien Suomen-mestaruuden kunniaksi järjestetyssä torijuhlassa.

Lindholm toimi myös ajoittain lauluntekijänä: Yön sanoitusten lisäksi hän teki sävellyksiä paitsi Yölle myös Appendixille, Pate Mustajärvelle ja Popedalle.[6][7]

Lindholm kuoli sairauskohtaukseen helmikuun 11. ja 12. päivän välisenä yönä vuonna 2019.[1][2] Porin kaupunki järjesti 12. helmikuuta suruliputuksen Lindholmin muistolle.[8] Porin kauppatorilla sijaitsevalla Satakieli-lavalla järjestettiin samana iltana kynttilämuistotilaisuus.[9] Seuraavana päivänä Ässät pelasi SM-liigan kotiottelunsa HPK:ta vastaan poikkeuksellisesti mustassa peliasussa. Ennen alkulämmittelyä jäähallissa soitettiin pääasiassa Yö-yhtyeen musiikkia, ja lisäksi Lindholmia muistettiin hiljaisella hetkellä sekä muistovideolla.[10]

Palkinnot ja tunnustukset

Lindholmille myönnettiin vuoden 2003 Erikois-Emma.[11] Lindholm oli odottanut, että ”Rakkaus on lumivalkoinen” olisi saanut Vuoden biisi -palkinnon, mutta sen sai Don Johnson Big Bandin ”One MC, One Delay”. Lindholm nimitti saamaansa palkintoa vuonna 2017 ”sääli-Emmaksi” ja sanoi, ettei vieläkään ollut päässyt yli siitä, ettei ”Rakkaus on lumivalkoinen” saanut Vuoden biisi -palkintoa.[12]

Lindholm voitti Iskelmä-Finlandia -palkinnon Tapsan Tahdit -tapahtumassa Nokialla 2008. Palkinnon rahallinen arvo oli 10 000 euroa. Lindholmin vastaehdokkaina olivat Muska, Maarit, Timo Rautiainen ja Hanna Pakarinen.[13] Valitsijana toimi Juhani Merimaa, joka perusteli valintaansa sillä, että näistä laulajista Lindholm on jättänyt pysyvimmän jäljen suomalaiseen iskelmäkenttään.[14] Palkinnon ojensi valtiovarainministeri Jyrki Katainen. Lindholm oli Juhani Merimaan lisäksi myös yleisön suosikki palkinnon saajaksi.[13] Lindholm myös esiintyi vuoden 2009 Iskelmä-Finlandia -gaalassa ja antoi palkinnon eteenpäin Charles Plogmanille.lähde?

Yksityiselämä

Lindholm oli naimisissa Satu Lindholmin kanssa 24 vuotta. Hän jätti 29. maaliskuuta 2016 yksin ensimmäisen vaiheen avioerohakemuksen ja yksin myös toisen vaiheen hakemuksen 2. marraskuuta 2016.[15] Heillä oli kaksi aikuista lasta.[16] Lindholm seurusteli Eveliina-nimisen naisen kanssa ja asui Ella-tyttärensä kanssa rivitalossa Ryydynpohjassa Tampereella. Poika Ossi oli jo aiemmin muuttanut pois kotoa.[17] Lindholm oli maaliskuun lopusta 2000 alkaen absolutisti. Aikaisemmin hänellä oli vakava alkoholiongelma. Hän toimi myös taksikuskina ja siivousyrityksessä työnjohtajana.

Lindholm kärsi kohonneesta verenpaineesta[18] sekä uniapneasta, johon hänelle oli määrätty hoidoksi CPAP-ylipainelaite, jota hänen olisi pitänyt käyttää nukkuessaan. Hän kuitenkin kieltäytyi sen käytöstä henkisiin syihin vedoten.[19]

Diskografia

Katso myös: Yön diskografia

Sooloalbumit

Lähteet

  1. ↑ a b c Makkonen, Nita & Kosonen, Tero: Olli Lindholm on kuollut – sairauskohtaus tuli täytenä yllätyksenä Ilta-Sanomat. 12.2.2019. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 12.2.2019.
  2. ↑ a b c Koskinen, Anu Leena & Länkinen, Tiina: Laulaja Olli Lindholm on kuollut viime yönä – "Olli kertoi, että on huolissaan terveydestään" Yle Uutiset. 12.2.2019. Yle. Viitattu 12.2.2019.
  3. ↑ Vatka, Miia: Olli Lindholm kertoo Yön alkuaikojen fanituksesta: ”Äiti majoitti tyttöjä, kun itse olin keikalla” Iltalehti. 19.10.2017. Viitattu 20.10.2017.
  4. ↑ Rantanen, Ilpo & Lindholm, Olli (koonneet): Likaiset legendat: 30 vuotta Yötä. Helsinki: Siltala, 2011. ISBN 978-952-234-072-6.
  5. ↑ Tässä ovat The Voice of Finlandin uudet tähtivalmentajat! Ilta-sanomat. 28.7.2014. Viitattu 2.1.2015.
  6. ↑ Olli Lindholmin sävellystuotanto Finna-tietokannassa Kansalliskirjasto. Viitattu 21.12.2015.
  7. ↑ Olli Lindholm lauluntekijänä Fono.fi. Viitattu 21.12.2015.
  8. ↑ Pori järjestää suruliputuksen Olli Lindholmin muistolle Radio Pori. 12.2.2019. Arkistoitu . Viitattu 13.2.2019.
  9. ↑ Olli Lindholm oli vielä maanantaina WhatsAppissa klo 22.04 – yllättävä kuolema järkytti laajasti, tämä tiedetään nyt Ilta-Sanomat. 12.2.2019. Viitattu 13.2.2019.
  10. ↑ Koivunen, Tommi & Kallioniemi, Esko: Ässien kotiottelussa muistellaan edesmennyttä Olli Lindholmia – joukkue pukeutui mustaan Ilta-Sanomat. 13.2.2019. Viitattu 13.2.2019.
  11. ↑ Arkisto – 2003 Emma-gaala. Viitattu 15.2.2019.
  12. ↑ Laukia, Marjut: Googlasitko sinäkin, kuka voitti Emma-palkinnon, josta Olli Lindholm on vieläkin katkera? 29.4.2017. Me Naiset. Viitattu 15.2.2019.
  13. ↑ a b Iskelmä-Finlandia Olli Lindholmille Ilta-Sanomat. 24.7.2008. Viitattu 13.2.2019.
  14. ↑ Intohimoinen omistajuus – tarvitaanko sitä? Keskustelu SuomiAreenassa 11.7.2016 Suomalaisen Työn Liitto. 9.6.2016. Arkistoitu . Viitattu 13.2.2019.
  15. ↑ Olli Lindholmin ero etenee – toisen vaiheen hakemus jätetty Iltalehti. 11.4.2016. Viitattu 4.11.2016.
  16. ↑ IS: Olli Lindholm hakee avioeroa www.iltalehti.fi. Viitattu 14.4.2016. fi-FI
  17. ↑ Tältä näyttää Olli Lindholmin kotona – vaimo muutti pois eron jälkeen viime vuonna iltalehti.fi. Viitattu 24.6.2017.
  18. ↑ Lehtikanto, Katariina: Terveysongelmista kärsinyt Olli Lindholm sanoi toissa vuonna saaneensa varoituksen: ”En minä kuolemaa pelkää yhtään” Iltalehti. 14.2.2019. Viitattu 14.2.2019.
  19. ↑ Hopi, Anna: Uniapneasta kärsinyt Olli Lindholm kieltäytyi käyttämästä apulaitetta - uniasiantuntija: ”Laite voi säästää ihmishenkiä” Iltalehti. 14.2.2019. Viitattu 14.2.2019.

Kirjallisuutta

  • Lindholm, Olli ja Rantanen, Ilpo: Yhden yön tarina. (täydennetty painos 2007). WSOY, 2003.
  • Kotro, Arno ja Lindholm, Olli: Olli – yhden miehen varietee. Docendo, 2017.

Aiheesta muualla

Kansainväliset
Kansalliset
Taiteenala
Henkilöt
Muut

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Olli_Lindholm&oldid=17929496”